Sekalaista

Ainahan tuollainen yömyöhään paniikkikiireellä ompelu saattaa jättää jotain, mitä sitten edestään löytää, tälläkertaa mukavan sotkun, huh. Olipa joku vielä käynyt kaatamassa roskiksenkin tohinan keskellä.

Minulla olisi haaveissa tehdä miehelleni jonkinlainen rento puvuntakin tyylinen takki. Joku sellainen tosi rento, mutta tarvittaessa siisti. Tässä olen piirrellyt ideoita paperille. Katsotaan saanko lopputuloksesta mitään valmista :)

-Nanku

Paitakriisi

Kävimme kaverin kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä ja niinkuin arvata saattaa, iski kauhea vaatekriisi edellisenä iltana. Siinä sitten melkein itkua väännettiin ja lopulta kävi (yllätys) niin, että saumuri alkoi laulamaan yömyöhään :)

Lopputuloksena musta läpikuultava paita topin päälle. Ehkä kuvat kertovat taas enemmän kuin tuhat sanaa :)

Paita on siis edestä melko lyhyt ja takaa ulottuu reippaasti takapuolen alle. Eteen pistin kuminauhan, että pysyy paremmin kuosissa tuosta edestä. 

Hihat jätin tarkoituksella "suuriksi". Vähän jänskätti, että näyttääkö lopputulos joltain batmanin viitalta.

Testaukseen pääsi ensimmäistä kertaa strassit. Ostin käsityömessuilta erilaisia kuumentamalla liimattavia koristeita ja strasseja. Niitä sitten pistin muutamia tuohon paitaankin molemmille puolille.

Mielestäni lopputuloksesta tuli ihan kiva ja kangas laskeutui nätisti.

Ja sainpahan jotain päällepantavaa :)

-Nanku

Pupuna

Sain hieman poikkeavan työnkuvan pariksi illaksi. Olin paikkakunnan varhaiskasvatuksen joulupolku-tapahtumassa pupu. 

Olipas virkistävää heittäytyä rooliin ja antaa mennä. Lapset ovat niin ihania ja vilpittömiä ja lähtevät kaikkeen mukaan innoissaan.

Omat lapset lähinnä naureskelivat minulle ja kokonaisuudelle, pienin myös. Onneksi en pelottanut Raffea pahemman kerran vaikka taisin ehkä vähän pelottavakin olla pupumeikeissä :)

-Nanku

Mekko

Näin joulukuun kynnyksellä tulee aina eteen ainakin muutamat pikkujoulut. Mielessäni pyöritin muutamia, mielestäni, kivoja ideoita ja parasta (tietenkin) lähdin toteuttamaan :)

Musta nahka, taskut, hopeinen vetoketju, pitsi sekä jonkinlainen kaulahuivi toimi tällä kertaa ydinideana.

Pitsi tippui toteutuksesta heti kättelyssä, koska kangastilauksesta kaikki mustat pitsivaihtoehdot olivat jääneet pois. Vähän kyllä harmitti, mutta johonkin toiseen mekkoon sitten joskus.

Kangas on mustaa nahkajäljitelmää, jossa on kivasti "kulumapintaa", ei ole niin sliipattu. Melko kiiltävä se tosin on, mutta sopii pikkujouluteemaan mielestäni oikein hyvin.

Ompelin vetoketjut molemmille puolille ja jätin ketjujen loput koristeeksi kädenaukkoihin. Vetoketjulla saa siten säädeltyä kainaloaukon kireyden. Jos puuttuisi käsi, niin koko aukon saa kiinni :D

"Kaulahuivi" siis kuuluu mekkoon ja sitä ei saa irti ollenkaan. Kangas on tarpeeksi tukevaa, niin ei huivikaan lörähdä vaan pysyy mielestäni nätisti koholla.

Minä en osaa lähteä minnekään ilman huivia niin ratkaisu sopi mainiosti tyyliini.

Ilman kaavoja ja omasta päästä on aina vähän epävarmaa tehdä, niin tein mekosta harjoitusversion ihan puuvillakankaasta. Onneksi tein, koska aika metsään olisin mennyt muuten.  

Piirrustuksessani lopputulokseen piti lisätä vielä taskut, mutta mielestäni mekko toimi paremmin ilman. Yksinkertainen on kaunista ja ne taskut lisään sitten taas siihen johonkin toiseen mekkoon ;) 

Joku laukku varmaan täytyy vielä kokonaisuuteen kehitellä. 

Nyt vaan niitä pikkujoulusia odottelemaan :D

-Nanku

9kk

Nyt se meidän pienin täytti jo tuon maagisen 9kk. 

Raffe on ollut nyt pienenä ihmisenä vatsan ulkopuolella yhtä kauan kuin mitä kasvoi vatsassa.

Vanhempainvapaa kääntyi kodinhoitotuelle sekä uusia asioita opitaan päivittäin.

Uskomatonta, kuinka pieni ihminen ottaa niin luonnollisesti paikkansa ja on heti osana perhettä. 

Ja se rakkaus omaa lasta kohtaa ei vähenny, edes kolmannen lapsen kohdalla.

Isot veljet ovat kyllä niin ihania Raffea kohtaan, ottavat huomioon ja hellivät. Vaikka keskenään isommat tappelevat aika kovasti, niin pienin on säästynyt vielä kovalta koululta. Tokihan aina sattuu ja tapahtuu eikä vahingoilta voi välttyä.

-Nanku

Parturointi

Alkoi jo isompien poikien hiukset rehottaa aika tavalla ja hiustenleikkuu tuli ajankohtaiseksi (olisi ollut ajankohtaista jo kuukausi sitten). Olen aina leikannut itse poikien hiukset ja niin tein tänäänkin. 

Monta vuotta leikkasin aina irokeesin heille, mutta olen nyt vähän muuttanut hiustyyliä.

Saan pojat pysymään aloillaan kun annan tabletin käteen, niin se vaan toimii. Aina suurin ongelma muodostuu siitä, kun hiuksia tippuu paidan sisälle ja kutittavat aika tavalla. Nyt kokeilin sadeviittaa ja se tuntui tähän mennessä parhaiten toimivan. Viitan kaula-aukon kiristin vielä ponnarilla. Aina niitä hiuksia löytyy niskasta kutittamasta, vaikka kuinka yritän suojata.

Leikkaan hiukset aina koneella ja melko rankalla kädellä aina hiuksia käsittelen :)

Elias raukka omaa sellaiset hiukset mistä ei saa mitään tolkkua. Hiukset sojottaa jokainen eri suuntaan ja tasan pysyvät sotkussa aina. Ne on myös vaikea leikata, koska lopputuloksessa ei ole yleensä mitään järkeä.

Aaronin hiukset on tosi paksut ja ne on helpommat saada aisoihin. 

Se on jännä kuinka erilaiset hiuslaadut veljeksillä onkaan.

Kyllä nyt on taas siistit päät ja kehtaa kulkea :D

-Nanku

Takki

Nyt sen sain valmiiksi, talvitakki! 

Välillä meinasi usko loppua kesken koko touhussa. Kun on kerran jotain päätetty tehdä, niin sit mennään läpi vaikka harmaan kiven! 

Kyllä itku meinasi tulla pari kertaa. Kun kone katkaisi VIISI neulaa tunnin sisään, oli aika pitää pitkä tauko :D

Suunnitelma vähän muokkaantui tuosta piirustuksesta, mutta niinhän siinä monesti käy. 

Tein takin muokaten Ottobren kaavoja. Takissa on maastokuosillinen ohut fleece sisäkankaana ja musta takkikangas päällyksenä. Välissä on vielä villa- ja tikkikangas. Lopputuloksesta tuli ainakin lämmin.

Maastokuosista jätin kaikista reunoista näkyviin noin 1cm. Olkapäille tein koristeet (mikähän tuollaisen nimi nyt mahtaisi olla) sekä tähtiä lisäsin sinne tänne.

Olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jostain kohdasta saattaa vielä langat roikkua ja ompelujälki ei ole täydellistä nähnytkään. Ainakin takki on juuri omantyylinen.

Kyllä sitä ihminen näköjään pystyy mitä ihmeellisempiin suorituksiin, kun on vaan tarpeeksi tahtoa :)

-Nanku

Kaunistautumista

Vaikka olen kauneudenhoitoa opiskellut, niin tämän hetken kauneudenhoitamiset rajoittuu lähinnä arkimeikkaamiseen ja kulmien siistimiseen. 

Kosteusvoide kasvoissa on sitä samaa tavaraa mitä lapsetkin käyttää, perusrasvaa. 

Kuinka sitä niin helposti nykyään menee siitä, mistä aita on matalin. 

Meikkaaminen on minulla sellainen tapa, mikä todella harvoin jää aamuisin tekemättä, muuten minulle ei ole niin justiinsa näissä tuotteissa ja tavoissa. :)

Kävin värjäämässä juurikasvun ja kauhukseni huomasin, että viime kerrasta oli viisi kuukautta, huh! :)

En hirveästi nauti penkissä istuskelemisesta tekemättä mitään, niin olihan se pakko ottaa tietokone mukaan ja tehdä työhommia samalla.

Tällä hetkellä minulla on sellainen väri hiuksissa, ettei juurikasvu hirveästi näkynyt edes.

Kuvassa vasen on ennen ja oikea värjäämisen jälkeen.

-Nanku

Epäjärjestystä

Elämä perheellisenä on hyvin antoisaa, mutta kodin siisteyden ylläpitämisessä löytyy meiltä suuria mustia aukkoja. 

On mukavaa, kun tavarat on omilla paikoillaan, mutta eihän tässä arjessa ehtisi tekemään muuta kuin siivoamaan, jos kaiken pitäisi aina olla tiptip. Koti ei todellakaan aina ole kuin sisustuslehdissä.

Eteisessä oleva kyltti antaa jo kaiken anteeksi jos vieraat joutuvat pientä epäjärjestystä katsomaan. :D

(Varoitus: alla olevat kuvat ovat inhorealistisia kuvia lapsiperheen sekasotkuista) ;)

Siskoni oli meillä kylässä ja katsoi kun viikkailin puhtaita vaatteita omiin pinoihin. Hän siinä pohti, että kuinka monta kertaa viikossa tuollaisen hervottoman kasan viikkaan. "Noin kerran viikossa", vastasin. Samainen sisko oli parin päivän päästä uudestaan kylässä ja huomautti minulle, että ei tässä ole kuin pari päivää välissä ja taas viikkailen samannäköistä kasaa. Tarkemmin kun mietin, niin kolme kertaa viikossa tulee tuota pyykkiä viikattua, pestyä ja lajiteltua kauheat kasat. 

Kaikkein eniten sydäntä lämmittää se, kun pojat niin reippaasti ja oma-aloitteisesti käyvät vaatteita kiskomassa kaapista. Pinon alin paita kun halutaan päälle, niin samalla koko pino on lattialla lelujen seassa, great! :)

Onneksi elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen ja siistiä saa siivoamalla, ainakin hetkeksi.

-Nanku

Esikoinen

Tosiaan, Aaron täytti jo 6 vuotta! 

Tässä, kun katselin vanhoja valokuvia, niin ei voi kun todeta, että on sitä kyllä oltu nuoria ensimmäisen lapsen synnyttyä. 

Olin 21-vuotias naimisissa oleva "tyttönen" kun sain Aaronin. Silloin en tietenkään kuvitellut, että olisin milläänlailla nuori äidiksi. Olinhan jo kuitenkin 20 vuotta täyttänyt, enkä mikään teini. 

Kaikki tuntui niin luonnolliselta. 

Tiesin jo nuorena, että jos mahdollisuus on, haluaisin lapset melko nuorena. 

Ja aika oli silloin oikea. 

Olin valmistunut juuri kosmetologiksi ja mitäpä muuta tekemistä sitä olisi ollut, heh :)

Olen kyllä niin kiitollinen tästä pienestä elämäntaipaleesta, minkä olen äitinä saanut elää. Elämä on antanut paljon, vaikka aika härdelliä tämä arki onkin.

Päätin silloin kun Aaronin sain, että annan kaikkeni pienelle, itseäni unohtamatta. Olen suht nuoresta iästä ja äitiydestä huolimatta päässyt toteuttamaan itseäni ja näin jaksanut paremmin myös lasten kanssa. 

Muistetaan haaveilla ja toteuttaa myös omia unelmia!

Tässä kuva vuodelta 2008 ja nyt 2014.

Eipä silloin tajunnut, kun Aaron syntyi, kuinka iso työ ja vastuu pienen ihmisen kasvattamisessa on. 

Iloja, suruja, haasteita ja rakkautta ❤

-Nanku

Kaverikemut

Aaron halusi kutsua syntymäpäivilleen suurimman osan eskarin pojista. Päätimme kuitenkin, että kutsumme kaikki, koska ei olisi mukava jättää muutamia ilman kutsua. Sehän passasi oikein hyvin. No, täällähän viiletti perjantaina sen 13 poikaa. Voin kertoa, että vilskettä oli! 

Onneksi lapset olivat senverran kekseliäitä, ettei ohjelmattomuus haitannut. Yhdessä päättivät leikkiä piilostakin sulassa sovussa.

Ruokapöydässä mietimme ratkaisua siihen, kun kaikille ei riittänyt tuoleja. Osa ihan innoissaan sitten söi seisten :)

Aaronin toiveena oli Star Wars-teemaiset synttärit. Tässä alla hiukan kuvia:

Kakkua ei Aaron halunnut ollenkaan, joten päädyimme siihen, että jokainen vieras sai puikkojäätelön. Oli ihan viisas päätös, kun mietitään mun kakkukokkaustaitoja ja sitä, kuinka moni lapsi nykyään tykkää syödä kakkua. Meillä ainakin monien juhlien päätteeksi on kakku lähes koskematon.

Tarroilla koristelimme mukit ja lautaset.

Tulostin paperille erilaisia Star Wars-teemaisia naamareita ja laminoin ne. Niistä jokainen sai valita mieleisensä ja ottaa mukaan lähtiessä. Kyllä oli kovat leikit naamarit naamalla.

Synttärit on kyllä iso juttu noin pienille, meillä laskettiin öitä varmaan kaksi viikkoa. Pari tuntia vilskettä oli ihan riittämiin, oli hieman väsynyttä sakkia meidän talossa juhlien jälkeen.

-Nanku