Blogi on muuttanut

Olen avaamassa omia nettisivuja ja blogini muuttaa sinne. 

Osoite on http://nanq.fi/blogi/

Sivut eivät ole vielä muuten valmiit, mutta muutaman blogipostauksen olen jo sinne tehnyt. Toivottavasti seuraat jatkossakin elämääni ja arkea. Tervetuloa ja käy peremmälle sivuilleni! :)

Sekalaista

Ainahan tuollainen yömyöhään paniikkikiireellä ompelu saattaa jättää jotain, mitä sitten edestään löytää, tälläkertaa mukavan sotkun, huh. Olipa joku vielä käynyt kaatamassa roskiksenkin tohinan keskellä.

Minulla olisi haaveissa tehdä miehelleni jonkinlainen rento puvuntakin tyylinen takki. Joku sellainen tosi rento, mutta tarvittaessa siisti. Tässä olen piirrellyt ideoita paperille. Katsotaan saanko lopputuloksesta mitään valmista :)

-Nanku

Paitakriisi

Kävimme kaverin kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä ja niinkuin arvata saattaa, iski kauhea vaatekriisi edellisenä iltana. Siinä sitten melkein itkua väännettiin ja lopulta kävi (yllätys) niin, että saumuri alkoi laulamaan yömyöhään :)

Lopputuloksena musta läpikuultava paita topin päälle. Ehkä kuvat kertovat taas enemmän kuin tuhat sanaa :)

Paita on siis edestä melko lyhyt ja takaa ulottuu reippaasti takapuolen alle. Eteen pistin kuminauhan, että pysyy paremmin kuosissa tuosta edestä. 

Hihat jätin tarkoituksella "suuriksi". Vähän jänskätti, että näyttääkö lopputulos joltain batmanin viitalta.

Testaukseen pääsi ensimmäistä kertaa strassit. Ostin käsityömessuilta erilaisia kuumentamalla liimattavia koristeita ja strasseja. Niitä sitten pistin muutamia tuohon paitaankin molemmille puolille.

Mielestäni lopputuloksesta tuli ihan kiva ja kangas laskeutui nätisti.

Ja sainpahan jotain päällepantavaa :)

-Nanku

Pupuna

Sain hieman poikkeavan työnkuvan pariksi illaksi. Olin paikkakunnan varhaiskasvatuksen joulupolku-tapahtumassa pupu. 

Olipas virkistävää heittäytyä rooliin ja antaa mennä. Lapset ovat niin ihania ja vilpittömiä ja lähtevät kaikkeen mukaan innoissaan.

Omat lapset lähinnä naureskelivat minulle ja kokonaisuudelle, pienin myös. Onneksi en pelottanut Raffea pahemman kerran vaikka taisin ehkä vähän pelottavakin olla pupumeikeissä :)

-Nanku

Mekko

Näin joulukuun kynnyksellä tulee aina eteen ainakin muutamat pikkujoulut. Mielessäni pyöritin muutamia, mielestäni, kivoja ideoita ja parasta (tietenkin) lähdin toteuttamaan :)

Musta nahka, taskut, hopeinen vetoketju, pitsi sekä jonkinlainen kaulahuivi toimi tällä kertaa ydinideana.

Pitsi tippui toteutuksesta heti kättelyssä, koska kangastilauksesta kaikki mustat pitsivaihtoehdot olivat jääneet pois. Vähän kyllä harmitti, mutta johonkin toiseen mekkoon sitten joskus.

Kangas on mustaa nahkajäljitelmää, jossa on kivasti "kulumapintaa", ei ole niin sliipattu. Melko kiiltävä se tosin on, mutta sopii pikkujouluteemaan mielestäni oikein hyvin.

Ompelin vetoketjut molemmille puolille ja jätin ketjujen loput koristeeksi kädenaukkoihin. Vetoketjulla saa siten säädeltyä kainaloaukon kireyden. Jos puuttuisi käsi, niin koko aukon saa kiinni :D

"Kaulahuivi" siis kuuluu mekkoon ja sitä ei saa irti ollenkaan. Kangas on tarpeeksi tukevaa, niin ei huivikaan lörähdä vaan pysyy mielestäni nätisti koholla.

Minä en osaa lähteä minnekään ilman huivia niin ratkaisu sopi mainiosti tyyliini.

Ilman kaavoja ja omasta päästä on aina vähän epävarmaa tehdä, niin tein mekosta harjoitusversion ihan puuvillakankaasta. Onneksi tein, koska aika metsään olisin mennyt muuten.  

Piirrustuksessani lopputulokseen piti lisätä vielä taskut, mutta mielestäni mekko toimi paremmin ilman. Yksinkertainen on kaunista ja ne taskut lisään sitten taas siihen johonkin toiseen mekkoon ;) 

Joku laukku varmaan täytyy vielä kokonaisuuteen kehitellä. 

Nyt vaan niitä pikkujoulusia odottelemaan :D

-Nanku

9kk

Nyt se meidän pienin täytti jo tuon maagisen 9kk. 

Raffe on ollut nyt pienenä ihmisenä vatsan ulkopuolella yhtä kauan kuin mitä kasvoi vatsassa.

Vanhempainvapaa kääntyi kodinhoitotuelle sekä uusia asioita opitaan päivittäin.

Uskomatonta, kuinka pieni ihminen ottaa niin luonnollisesti paikkansa ja on heti osana perhettä. 

Ja se rakkaus omaa lasta kohtaa ei vähenny, edes kolmannen lapsen kohdalla.

Isot veljet ovat kyllä niin ihania Raffea kohtaan, ottavat huomioon ja hellivät. Vaikka keskenään isommat tappelevat aika kovasti, niin pienin on säästynyt vielä kovalta koululta. Tokihan aina sattuu ja tapahtuu eikä vahingoilta voi välttyä.

-Nanku

Parturointi

Alkoi jo isompien poikien hiukset rehottaa aika tavalla ja hiustenleikkuu tuli ajankohtaiseksi (olisi ollut ajankohtaista jo kuukausi sitten). Olen aina leikannut itse poikien hiukset ja niin tein tänäänkin. 

Monta vuotta leikkasin aina irokeesin heille, mutta olen nyt vähän muuttanut hiustyyliä.

Saan pojat pysymään aloillaan kun annan tabletin käteen, niin se vaan toimii. Aina suurin ongelma muodostuu siitä, kun hiuksia tippuu paidan sisälle ja kutittavat aika tavalla. Nyt kokeilin sadeviittaa ja se tuntui tähän mennessä parhaiten toimivan. Viitan kaula-aukon kiristin vielä ponnarilla. Aina niitä hiuksia löytyy niskasta kutittamasta, vaikka kuinka yritän suojata.

Leikkaan hiukset aina koneella ja melko rankalla kädellä aina hiuksia käsittelen :)

Elias raukka omaa sellaiset hiukset mistä ei saa mitään tolkkua. Hiukset sojottaa jokainen eri suuntaan ja tasan pysyvät sotkussa aina. Ne on myös vaikea leikata, koska lopputuloksessa ei ole yleensä mitään järkeä.

Aaronin hiukset on tosi paksut ja ne on helpommat saada aisoihin. 

Se on jännä kuinka erilaiset hiuslaadut veljeksillä onkaan.

Kyllä nyt on taas siistit päät ja kehtaa kulkea :D

-Nanku

Takki

Nyt sen sain valmiiksi, talvitakki! 

Välillä meinasi usko loppua kesken koko touhussa. Kun on kerran jotain päätetty tehdä, niin sit mennään läpi vaikka harmaan kiven! 

Kyllä itku meinasi tulla pari kertaa. Kun kone katkaisi VIISI neulaa tunnin sisään, oli aika pitää pitkä tauko :D

Suunnitelma vähän muokkaantui tuosta piirustuksesta, mutta niinhän siinä monesti käy. 

Tein takin muokaten Ottobren kaavoja. Takissa on maastokuosillinen ohut fleece sisäkankaana ja musta takkikangas päällyksenä. Välissä on vielä villa- ja tikkikangas. Lopputuloksesta tuli ainakin lämmin.

Maastokuosista jätin kaikista reunoista näkyviin noin 1cm. Olkapäille tein koristeet (mikähän tuollaisen nimi nyt mahtaisi olla) sekä tähtiä lisäsin sinne tänne.

Olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jostain kohdasta saattaa vielä langat roikkua ja ompelujälki ei ole täydellistä nähnytkään. Ainakin takki on juuri omantyylinen.

Kyllä sitä ihminen näköjään pystyy mitä ihmeellisempiin suorituksiin, kun on vaan tarpeeksi tahtoa :)

-Nanku

Kaunistautumista

Vaikka olen kauneudenhoitoa opiskellut, niin tämän hetken kauneudenhoitamiset rajoittuu lähinnä arkimeikkaamiseen ja kulmien siistimiseen. 

Kosteusvoide kasvoissa on sitä samaa tavaraa mitä lapsetkin käyttää, perusrasvaa. 

Kuinka sitä niin helposti nykyään menee siitä, mistä aita on matalin. 

Meikkaaminen on minulla sellainen tapa, mikä todella harvoin jää aamuisin tekemättä, muuten minulle ei ole niin justiinsa näissä tuotteissa ja tavoissa. :)

Kävin värjäämässä juurikasvun ja kauhukseni huomasin, että viime kerrasta oli viisi kuukautta, huh! :)

En hirveästi nauti penkissä istuskelemisesta tekemättä mitään, niin olihan se pakko ottaa tietokone mukaan ja tehdä työhommia samalla.

Tällä hetkellä minulla on sellainen väri hiuksissa, ettei juurikasvu hirveästi näkynyt edes.

Kuvassa vasen on ennen ja oikea värjäämisen jälkeen.

-Nanku

Epäjärjestystä

Elämä perheellisenä on hyvin antoisaa, mutta kodin siisteyden ylläpitämisessä löytyy meiltä suuria mustia aukkoja. 

On mukavaa, kun tavarat on omilla paikoillaan, mutta eihän tässä arjessa ehtisi tekemään muuta kuin siivoamaan, jos kaiken pitäisi aina olla tiptip. Koti ei todellakaan aina ole kuin sisustuslehdissä.

Eteisessä oleva kyltti antaa jo kaiken anteeksi jos vieraat joutuvat pientä epäjärjestystä katsomaan. :D

(Varoitus: alla olevat kuvat ovat inhorealistisia kuvia lapsiperheen sekasotkuista) ;)

Siskoni oli meillä kylässä ja katsoi kun viikkailin puhtaita vaatteita omiin pinoihin. Hän siinä pohti, että kuinka monta kertaa viikossa tuollaisen hervottoman kasan viikkaan. "Noin kerran viikossa", vastasin. Samainen sisko oli parin päivän päästä uudestaan kylässä ja huomautti minulle, että ei tässä ole kuin pari päivää välissä ja taas viikkailen samannäköistä kasaa. Tarkemmin kun mietin, niin kolme kertaa viikossa tulee tuota pyykkiä viikattua, pestyä ja lajiteltua kauheat kasat. 

Kaikkein eniten sydäntä lämmittää se, kun pojat niin reippaasti ja oma-aloitteisesti käyvät vaatteita kiskomassa kaapista. Pinon alin paita kun halutaan päälle, niin samalla koko pino on lattialla lelujen seassa, great! :)

Onneksi elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin siivoaminen ja siistiä saa siivoamalla, ainakin hetkeksi.

-Nanku

Esikoinen

Tosiaan, Aaron täytti jo 6 vuotta! 

Tässä, kun katselin vanhoja valokuvia, niin ei voi kun todeta, että on sitä kyllä oltu nuoria ensimmäisen lapsen synnyttyä. 

Olin 21-vuotias naimisissa oleva "tyttönen" kun sain Aaronin. Silloin en tietenkään kuvitellut, että olisin milläänlailla nuori äidiksi. Olinhan jo kuitenkin 20 vuotta täyttänyt, enkä mikään teini. 

Kaikki tuntui niin luonnolliselta. 

Tiesin jo nuorena, että jos mahdollisuus on, haluaisin lapset melko nuorena. 

Ja aika oli silloin oikea. 

Olin valmistunut juuri kosmetologiksi ja mitäpä muuta tekemistä sitä olisi ollut, heh :)

Olen kyllä niin kiitollinen tästä pienestä elämäntaipaleesta, minkä olen äitinä saanut elää. Elämä on antanut paljon, vaikka aika härdelliä tämä arki onkin.

Päätin silloin kun Aaronin sain, että annan kaikkeni pienelle, itseäni unohtamatta. Olen suht nuoresta iästä ja äitiydestä huolimatta päässyt toteuttamaan itseäni ja näin jaksanut paremmin myös lasten kanssa. 

Muistetaan haaveilla ja toteuttaa myös omia unelmia!

Tässä kuva vuodelta 2008 ja nyt 2014.

Eipä silloin tajunnut, kun Aaron syntyi, kuinka iso työ ja vastuu pienen ihmisen kasvattamisessa on. 

Iloja, suruja, haasteita ja rakkautta ❤

-Nanku

Kaverikemut

Aaron halusi kutsua syntymäpäivilleen suurimman osan eskarin pojista. Päätimme kuitenkin, että kutsumme kaikki, koska ei olisi mukava jättää muutamia ilman kutsua. Sehän passasi oikein hyvin. No, täällähän viiletti perjantaina sen 13 poikaa. Voin kertoa, että vilskettä oli! 

Onneksi lapset olivat senverran kekseliäitä, ettei ohjelmattomuus haitannut. Yhdessä päättivät leikkiä piilostakin sulassa sovussa.

Ruokapöydässä mietimme ratkaisua siihen, kun kaikille ei riittänyt tuoleja. Osa ihan innoissaan sitten söi seisten :)

Aaronin toiveena oli Star Wars-teemaiset synttärit. Tässä alla hiukan kuvia:

Kakkua ei Aaron halunnut ollenkaan, joten päädyimme siihen, että jokainen vieras sai puikkojäätelön. Oli ihan viisas päätös, kun mietitään mun kakkukokkaustaitoja ja sitä, kuinka moni lapsi nykyään tykkää syödä kakkua. Meillä ainakin monien juhlien päätteeksi on kakku lähes koskematon.

Tarroilla koristelimme mukit ja lautaset.

Tulostin paperille erilaisia Star Wars-teemaisia naamareita ja laminoin ne. Niistä jokainen sai valita mieleisensä ja ottaa mukaan lähtiessä. Kyllä oli kovat leikit naamarit naamalla.

Synttärit on kyllä iso juttu noin pienille, meillä laskettiin öitä varmaan kaksi viikkoa. Pari tuntia vilskettä oli ihan riittämiin, oli hieman väsynyttä sakkia meidän talossa juhlien jälkeen.

-Nanku

Ompeluksia

Sain saumurin tuossa pari viikkoa sitten ja sillä olen hurautellut jo parit pipot ja paljon muutakin. 

Minulla on jo pitkään ollut mielessä tehdä itselleni jumppahousut ja tänään pääsin ajatuksista teoiksi. Viime viikolla sain kangastilauksen Englannista ja jumppahousuihini ajateltu kangas oli juuri täydellistä materiaalia. Värejä tilasin muutamia ja kokeiluhousut tein khakista.

Tässä lopputulosta :)

Pökät onnistui juuri niin kuin olin ajatellutkin. Tein taakse tribaalipainatuksen ja eteen tuli teksti: "focus on your own performance."

Tekstin painatus ei jostain syystä onnistunut kovin hyvin.

Reiteen laitoin minun oman logon :)

Tuon huppuhuivin tein jonkin aikaa sitten extemporeideasta. Väri ei minua miellytä, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni kiva. Saa hyvin hupparilookin ilman paksua hupparia. Maastopipo on myös käsialaani.

Loppuun vielä muutamia pipotekeleitä viimeajoilta, nyt kun näistä ompelutöistä kerta kertoilen :)

Ei ollut turha ostos tuo saumuri. Menihän niihin pipojen tekoon ikä, terveys ja hermot ompelukoneella surrutellessa.

-Nanku

Reenikaveri

Vesku ja minä ollaan kovia harrastamaan liikuntaa ja Vesku on rakentanut autotalliimme oman pienen "boxin". Nyt ei ole enää tekosyitä liikkumattomuuteen. 

Isi on ottanut pienestä lähtien Raffen mukaansa jumppaamaan, turvallisuudesta tinkimättä. Aivan pienenä meni auton turvaistuimessa, sitten bumbossa/lattialla ja nyt hyppykiikussa. Tulevaisuudessa varmaan keinussa :D

Minkähänlainen painonnostaja tästä jätkästä tulee?

On kyllä mukava kun itsekin pääsee todella helposti nostamaan sykettä ja painoja. Tänään oli mulla vuorossa sykettä nostattavan WODin lisäksi nyrkkeilyä, tuota lajia rakastan! Pääsee nollaamaan aivan täysin kaiken turhautumisen ja ärsyyntymisen.

-Nanku

Maastohousut

Se on kesä nyt virallisesti ohi! Tänään vielä kärvisteltiin syyskamppeilla, kun en ollut etsinyt toppaa tilalle. 

Aamulla oli Aaronin kanssa hiukan vääntöä pukeutumisesta. Oli ulkohousut (yllätys) hukassa ja jouduin taas varmaan kymmenettä kertaa tappelemaan harmaista maastohousuista. Alkusyksyllä, kun tuli vastaavanlainen tilanne, että ulkohousut oli hukkateillä, ehdotin maastoulkohousuja vaihtoehdoksi. 

Jo silloin Aaronin kommentti oli, "pelkään, että ne alkaa kiusaa mua jos mulla on tyhmät maastohousut."

Ja tänään taas sama !?!?

Hidastetaas vähän.. tuo 5v poika, jota omien sanojen mukaan ei ole koskaan kiusattu ja omistaa paljon kavereita, pelkää maastohousujen laittamista päälle. 

Joko olen jo todella pahasti tippunut lastenvaatemuotikärryistä tai tässä ei ole mitään järkeä. Onko tosissaan esikouluikäisten keskuudessa jo kiusaamista? Maastohousuista? Jotenkin en haluaisi uskoa.

Ainakin kova pelko siitä meidän pojalla on. Onpas kyllä tosi harmi, jos jo noin pienenä täytyy miettiä, sopiiko porukkaan vai ei. 

Maastohousut on nyt meillä lopullisesti pannassa, enkä niistä enää jaksa vääntää.

Ulkohousut sopivasti löytyi toisesta eteisestä, juuri kun Aaron oli astumassa hirvittävien maastohousujen kanssa ulos. Eskaritaksi on onneksi tainnut jo tottua meidän kohdalla odotteluun, meni housut vaihtoon.

-Nanku

Suun kautta

Kyllä nyt syyslomalla on meidän juniori nauttinut kaikesta tohinasta ympärillä. Arkena, Aaronin eskarin ja Eliaksen kerhon aikaan, on melko tylsistynyttä poikaa. 

Olipa mukava touhuta viikon verran ilman aikatauluja, mutta ihana myös palata arkirutiineihin :) Tuntuu, että arkena ei tarvi ihan niin paljon olla veljesten riitoja setvimässä.

Ihmettelin, että mihin oli kaikki mandariinit kadonneet. Isot veikat oli kaikki syöneet suihinsa ja yhden jopa Raffellekin kuorinut. Toinen on imurin lailla kaiken laittamassa suuhunsa. Kokoajan täytyy vahtia ja pelätä, että milloin joku legonpää löytyy kurkusta.

-Nanku

"Äitin töipaikka"

Meillä täällä pikkukaupungissa työllisyystilanne on melko huono. Tilanne on varmasti monilla muillakin paikkakunnilla samanlainen. Sen takia olen erityisen kiitollinen mahdollisuudesta tehdä töitä, ja vielä omalla paikkakunnalla. Odotin Rafaelia viimeisimmilläni, kun minut pyydettiin työhaastatteluun. Aloitin kesätyöt kevyesti toukokuussa, ja nyt teen satunnaisesti töitä. Se, että on perhemyönteinen työnantaja, on todella hienoa!

-Nanku

Namibi

Namibiksi minua kutsuttiin viidennestä luokasta eteenpäin luokan poikien keskuudessa. En tiedä oliko jonkinlaiseksi kiusaksi tarkoitettu, mutta otin ilolla vastaan kaikki ylimääräiset lempinimet ;)

Olen syntynyt Namibiassa, isäni toimi siellä lääkärinä silloin. Vanhempani ovat täysin suomalaisia, satuin vain sinne syntymään saaden samalla Namibian kansalaisuuden. Sain synnyttyäni hoitajilta paikallisen nimen Nangula, joka tarkoitti aamulla syntynyttä tyttölasta, "auringon kanssa". Tuosta nimestä taipui suomalaisten suuhun Nanku paremmin, joten oli minun kutsumanimeni. Virallistin nimen kun menin naimisiin, vaihtui etu- ja sukunimi samalla kertaa.

Tästä syystä nimeni on hiukan erikoisen kuuloinen :)

Naapurintytön piirros minusta sekä nimestäni se kaikkein parhain (pahin) versio :D

-Nanku

Tuo jotain.

Ehkä ärsyttävin lause kauppaan lähtiessä, kun kaikki on jo valmiiksi nälässä ja jääkaapissa ei ole mitään järkevää, on "tuo jotain". No tänään tietenkin sattui tuollainen kauppareissu kun haahuillen etsin "tuota jotain". Oikein hävettää mitä sitä sitten ottikin syötäväksi, mutta näillä mentiin taas seuraavaan nälkään asti :)

Tänään sain luksus-omaa-aikaa kun lapset meni papalle ja mummille hoitoon ja mamma kävi Ideaparkissa hakemassa itselleen saumurin. Kyllä musiikki raikas täysillä ja fiilis oli kuin juuri ajokortin saaneella kun pitkin teitä ajoin ihan YKSIN. 

Saa nähdä mitä kaikkee sitä saumurilla keksiikään tehdä. Ostin syystakkiainekset jos vaikka sais sellaisen aikaiseksi :)

Pipoja ainakin, tässä viimeisimmät pipotekeleeni.

-Nanku

Ristiinpissaus

Isommat pojat ovat keksineet omasta mielestään mainon leikin. Aamuhädät on kiva käydä yhdessä lorottamassa pönttöön. Muutamina aamuina Elias on  huutanut herättyään: "Aaron herää jo, mulla tulee kohta housuun. Mennään pissaamaan ristiin!"

Mistä noi pojat saa päähänsä näitä?!

Ihan ei tämä äiti pysy samoilla linjoilla ja oon yrittänyt lopettaa touhun ennenkuin oikein innostuvat. 

Ja voitte vaan kuvitella kuinka vessa tuoksuu pienten poikien aamuisten ristiinpissausten jälkeen :)

Ja juu, pojat on poikia! :D

-Nanku

Yöheräilyyn helpotusta, pliis

Meillä on hiukan juniorilla unirytmi hakusessa. Viime yönä keikuttiin hereillä vielä puoli yhden aikaa yöllä kakat pöksyissä. 

Alkaa tämä mamma olla jo aika kuitti yöheräilyistä ja tankkauspisteenä olemisesta. Nyt olenkin ajatellut vähän imetystä lopettaa tai vähentää. Toivon, että unet alkaisi maistumaan yli kahden tunnin pätkissä, mieluiten vaikka koko yö heräämättä. Unikoulut on kyllä vielä käymättä :)

Pullosta on isi välillä korviketta antanut ja onhan tuo hellyyttävä näky kun isin päälle nukahdetaan ❤

Muutenkin isille ja Raffelle on kehittynyt joku oma juttu tässä nukahtamisessa ja rauhoittumisessa. 

Raffe oli kolme kuukautta kun aloitin "kesätyöt". Tein neljän tunnin työpäiviä kolmena päivänä viikossa. Tuona lyhyenä aikana pullosta ei juuri tarvinnut maitoa antaa, joten imetys jatkui ihan normaalisti.

Kun isin oli vaan pakko selviytyä osan päivästä ilman (muka!) kaikkitietävää ja osaavaa äitiä, niin heille muodostui aivan erilainen side kuin toisten poikien ollessa vauvoja. Välillä on tilanteita, että isin syli kelpaa paremmin. :D

-Nanku

Hymyn voima

Käytiin tässä taas mun iskää ja poikieni paappaa moikkaamassa kotikodissani.

Hymy oli niin suuri asia kohtaamisessa! 😃

Meinasi sydän sulaa kun katsoi näiden kahden rakkaan hymyilyä toisilleen. 

Sanoja kun ei tule kummallakaan, niin yhteys löytyi lapsenomaisesta pilkkeestä silmäkulmassa. Löytäisipä itsekin sen saman arjen kiireissä. Sen pilkkeen, joka ei anna oikeutta turhille valituksille pienistä asioista.

Ei se hymy ole vieläkään kokonaan hyytynyt iskällä näinä vaikeina vuosina, kovasta puusta veistetty mies. On se vaan sellainen sankari ja esikuva mulle! ❤

Olin vähän alle 10-vuotias kun isäni sairastui MS-tautiin. Hänellä on nopeasti etenevä tautimuoto ja muutama vuosi sairastumisen jälkeen oli jo pyörätuolikunnossa. 

Nyt hän on jo huonossa kunnossa ja täysin liikuntakyvytön. Äitini ja hoitajien ansiosta hän pystyy olemaan kotona vieläkin. Monta kertaa ollaan jo jäähyväisiä oltu jättämässä, mutta vieläkin on vahvasti elämässä kiinni.

Elämä sairauden varjossa on opettanut paljon. On joutunut hyväksymään jo pienestä pitäen ikäviäkin asioita ja erilaisuutta.

Helposti sairaudet ja vaikeudet ovat tabuja, joista vaikenemme. Minulle sairaudesta on tullut osa elämää ja voimme lastenkin kanssa miettiä elämän koukeroita ja haasteita.

Nyt syksyllä on mielessä pyörinyt paljon Haloo Helsingin biisi "Lähtövalmiina". Kuvastaa hyvin tämän hetken ajatuksia iskää ajatellessani.

-Nanku

Ansaintalogiikkaa oppimassa

Eilen kävin poikien kanssa paikallisessa sisustusmyymälässä ostamassa ystäväperheelle uuteen kotiin kyläilylahjaa. Sovimme yhdessä, että nyt tänään ei osteta mitään muuta. Eiköhän sieltä kuitenkin olisi löytynyt kaikkea mahdollista, mitä ilman he eivät kuulema elämästä pystyisi selviytymään. Päätin, että kun on sovittu, ettei mitään ei osteta, niin kuuntelen hermostumatta kinuamista. Kyllä otti harvinaisen koville kaikille osapuolille tämä reissu. 

En ole kovin aktiivinen ostelemaan muutenkaan lapsille turhaa krääsää, mutta joku pakkosaadajotainnytheti-hulluus iski pojille kaupassa. Erityisen tiukkaa teki 5€ tetris-peli. Siinä vaiheessa kun vauvalla alkaa hermo mennä, itsellä hiki valuu selästä ja kaksi kiukkuaa pää punaisena äitin julmuutta, on korkea aika melkein luovuttaa. Onneksi sain pääni pidettyä ja lähdettiin kaupasta kaikki enemmän ja vähemmän pahalla tuulella.

Tuo peli jäi Aaronia vaivaamaan ja alkoi vielä illalla siitä puhumaan. Sovittiin, että aamulla hän tekee kotihommia pelin hinnan edestä, niin voidaan ostaa se hänelle. Ette arvaakaan kuinka tomera kotiapulainen mulla olikaan heti herättyämme. Tuo poika, joka on ollut aina niin laskelmoiva, ettei omasta halustaan toimi minkäänlaisen apulaisena, hoiti innoissaan tiskikoneen täyttämisen, tyhjentämisen, lelujen keräämisen ja oman huoneen siivoamisen. Voi tuota riemua kun sai pelin, jonka oli omin pienin kätösin ansainnut. Ja voi tuota toisen pojan harmia kun ei kotihommia halunnut tehdä ja jäi siten ilman peliä, näin olimme jo kotona sopineet. 😊

-Nanku