Ompeluksia

Sain saumurin tuossa pari viikkoa sitten ja sillä olen hurautellut jo parit pipot ja paljon muutakin. 

Minulla on jo pitkään ollut mielessä tehdä itselleni jumppahousut ja tänään pääsin ajatuksista teoiksi. Viime viikolla sain kangastilauksen Englannista ja jumppahousuihini ajateltu kangas oli juuri täydellistä materiaalia. Värejä tilasin muutamia ja kokeiluhousut tein khakista.

Tässä lopputulosta :)

Pökät onnistui juuri niin kuin olin ajatellutkin. Tein taakse tribaalipainatuksen ja eteen tuli teksti: "focus on your own performance."

Tekstin painatus ei jostain syystä onnistunut kovin hyvin.

Reiteen laitoin minun oman logon :)

Tuon huppuhuivin tein jonkin aikaa sitten extemporeideasta. Väri ei minua miellytä, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni kiva. Saa hyvin hupparilookin ilman paksua hupparia. Maastopipo on myös käsialaani.

Loppuun vielä muutamia pipotekeleitä viimeajoilta, nyt kun näistä ompelutöistä kerta kertoilen :)

Ei ollut turha ostos tuo saumuri. Menihän niihin pipojen tekoon ikä, terveys ja hermot ompelukoneella surrutellessa.

-Nanku

Reenikaveri

Vesku ja minä ollaan kovia harrastamaan liikuntaa ja Vesku on rakentanut autotalliimme oman pienen "boxin". Nyt ei ole enää tekosyitä liikkumattomuuteen. 

Isi on ottanut pienestä lähtien Raffen mukaansa jumppaamaan, turvallisuudesta tinkimättä. Aivan pienenä meni auton turvaistuimessa, sitten bumbossa/lattialla ja nyt hyppykiikussa. Tulevaisuudessa varmaan keinussa :D

Minkähänlainen painonnostaja tästä jätkästä tulee?

On kyllä mukava kun itsekin pääsee todella helposti nostamaan sykettä ja painoja. Tänään oli mulla vuorossa sykettä nostattavan WODin lisäksi nyrkkeilyä, tuota lajia rakastan! Pääsee nollaamaan aivan täysin kaiken turhautumisen ja ärsyyntymisen.

-Nanku

Maastohousut

Se on kesä nyt virallisesti ohi! Tänään vielä kärvisteltiin syyskamppeilla, kun en ollut etsinyt toppaa tilalle. 

Aamulla oli Aaronin kanssa hiukan vääntöä pukeutumisesta. Oli ulkohousut (yllätys) hukassa ja jouduin taas varmaan kymmenettä kertaa tappelemaan harmaista maastohousuista. Alkusyksyllä, kun tuli vastaavanlainen tilanne, että ulkohousut oli hukkateillä, ehdotin maastoulkohousuja vaihtoehdoksi. 

Jo silloin Aaronin kommentti oli, "pelkään, että ne alkaa kiusaa mua jos mulla on tyhmät maastohousut."

Ja tänään taas sama !?!?

Hidastetaas vähän.. tuo 5v poika, jota omien sanojen mukaan ei ole koskaan kiusattu ja omistaa paljon kavereita, pelkää maastohousujen laittamista päälle. 

Joko olen jo todella pahasti tippunut lastenvaatemuotikärryistä tai tässä ei ole mitään järkeä. Onko tosissaan esikouluikäisten keskuudessa jo kiusaamista? Maastohousuista? Jotenkin en haluaisi uskoa.

Ainakin kova pelko siitä meidän pojalla on. Onpas kyllä tosi harmi, jos jo noin pienenä täytyy miettiä, sopiiko porukkaan vai ei. 

Maastohousut on nyt meillä lopullisesti pannassa, enkä niistä enää jaksa vääntää.

Ulkohousut sopivasti löytyi toisesta eteisestä, juuri kun Aaron oli astumassa hirvittävien maastohousujen kanssa ulos. Eskaritaksi on onneksi tainnut jo tottua meidän kohdalla odotteluun, meni housut vaihtoon.

-Nanku

Suun kautta

Kyllä nyt syyslomalla on meidän juniori nauttinut kaikesta tohinasta ympärillä. Arkena, Aaronin eskarin ja Eliaksen kerhon aikaan, on melko tylsistynyttä poikaa. 

Olipa mukava touhuta viikon verran ilman aikatauluja, mutta ihana myös palata arkirutiineihin :) Tuntuu, että arkena ei tarvi ihan niin paljon olla veljesten riitoja setvimässä.

Ihmettelin, että mihin oli kaikki mandariinit kadonneet. Isot veikat oli kaikki syöneet suihinsa ja yhden jopa Raffellekin kuorinut. Toinen on imurin lailla kaiken laittamassa suuhunsa. Kokoajan täytyy vahtia ja pelätä, että milloin joku legonpää löytyy kurkusta.

-Nanku

"Äitin töipaikka"

Meillä täällä pikkukaupungissa työllisyystilanne on melko huono. Tilanne on varmasti monilla muillakin paikkakunnilla samanlainen. Sen takia olen erityisen kiitollinen mahdollisuudesta tehdä töitä, ja vielä omalla paikkakunnalla. Odotin Rafaelia viimeisimmilläni, kun minut pyydettiin työhaastatteluun. Aloitin kesätyöt kevyesti toukokuussa, ja nyt teen satunnaisesti töitä. Se, että on perhemyönteinen työnantaja, on todella hienoa!

-Nanku

Namibi

Namibiksi minua kutsuttiin viidennestä luokasta eteenpäin luokan poikien keskuudessa. En tiedä oliko jonkinlaiseksi kiusaksi tarkoitettu, mutta otin ilolla vastaan kaikki ylimääräiset lempinimet ;)

Olen syntynyt Namibiassa, isäni toimi siellä lääkärinä silloin. Vanhempani ovat täysin suomalaisia, satuin vain sinne syntymään saaden samalla Namibian kansalaisuuden. Sain synnyttyäni hoitajilta paikallisen nimen Nangula, joka tarkoitti aamulla syntynyttä tyttölasta, "auringon kanssa". Tuosta nimestä taipui suomalaisten suuhun Nanku paremmin, joten oli minun kutsumanimeni. Virallistin nimen kun menin naimisiin, vaihtui etu- ja sukunimi samalla kertaa.

Tästä syystä nimeni on hiukan erikoisen kuuloinen :)

Naapurintytön piirros minusta sekä nimestäni se kaikkein parhain (pahin) versio :D

-Nanku

Tuo jotain.

Ehkä ärsyttävin lause kauppaan lähtiessä, kun kaikki on jo valmiiksi nälässä ja jääkaapissa ei ole mitään järkevää, on "tuo jotain". No tänään tietenkin sattui tuollainen kauppareissu kun haahuillen etsin "tuota jotain". Oikein hävettää mitä sitä sitten ottikin syötäväksi, mutta näillä mentiin taas seuraavaan nälkään asti :)

Tänään sain luksus-omaa-aikaa kun lapset meni papalle ja mummille hoitoon ja mamma kävi Ideaparkissa hakemassa itselleen saumurin. Kyllä musiikki raikas täysillä ja fiilis oli kuin juuri ajokortin saaneella kun pitkin teitä ajoin ihan YKSIN. 

Saa nähdä mitä kaikkee sitä saumurilla keksiikään tehdä. Ostin syystakkiainekset jos vaikka sais sellaisen aikaiseksi :)

Pipoja ainakin, tässä viimeisimmät pipotekeleeni.

-Nanku

Ristiinpissaus

Isommat pojat ovat keksineet omasta mielestään mainon leikin. Aamuhädät on kiva käydä yhdessä lorottamassa pönttöön. Muutamina aamuina Elias on  huutanut herättyään: "Aaron herää jo, mulla tulee kohta housuun. Mennään pissaamaan ristiin!"

Mistä noi pojat saa päähänsä näitä?!

Ihan ei tämä äiti pysy samoilla linjoilla ja oon yrittänyt lopettaa touhun ennenkuin oikein innostuvat. 

Ja voitte vaan kuvitella kuinka vessa tuoksuu pienten poikien aamuisten ristiinpissausten jälkeen :)

Ja juu, pojat on poikia! :D

-Nanku

Yöheräilyyn helpotusta, pliis

Meillä on hiukan juniorilla unirytmi hakusessa. Viime yönä keikuttiin hereillä vielä puoli yhden aikaa yöllä kakat pöksyissä. 

Alkaa tämä mamma olla jo aika kuitti yöheräilyistä ja tankkauspisteenä olemisesta. Nyt olenkin ajatellut vähän imetystä lopettaa tai vähentää. Toivon, että unet alkaisi maistumaan yli kahden tunnin pätkissä, mieluiten vaikka koko yö heräämättä. Unikoulut on kyllä vielä käymättä :)

Pullosta on isi välillä korviketta antanut ja onhan tuo hellyyttävä näky kun isin päälle nukahdetaan ❤

Muutenkin isille ja Raffelle on kehittynyt joku oma juttu tässä nukahtamisessa ja rauhoittumisessa. 

Raffe oli kolme kuukautta kun aloitin "kesätyöt". Tein neljän tunnin työpäiviä kolmena päivänä viikossa. Tuona lyhyenä aikana pullosta ei juuri tarvinnut maitoa antaa, joten imetys jatkui ihan normaalisti.

Kun isin oli vaan pakko selviytyä osan päivästä ilman (muka!) kaikkitietävää ja osaavaa äitiä, niin heille muodostui aivan erilainen side kuin toisten poikien ollessa vauvoja. Välillä on tilanteita, että isin syli kelpaa paremmin. :D

-Nanku

Hymyn voima

Käytiin tässä taas mun iskää ja poikieni paappaa moikkaamassa kotikodissani.

Hymy oli niin suuri asia kohtaamisessa! 😃

Meinasi sydän sulaa kun katsoi näiden kahden rakkaan hymyilyä toisilleen. 

Sanoja kun ei tule kummallakaan, niin yhteys löytyi lapsenomaisesta pilkkeestä silmäkulmassa. Löytäisipä itsekin sen saman arjen kiireissä. Sen pilkkeen, joka ei anna oikeutta turhille valituksille pienistä asioista.

Ei se hymy ole vieläkään kokonaan hyytynyt iskällä näinä vaikeina vuosina, kovasta puusta veistetty mies. On se vaan sellainen sankari ja esikuva mulle! ❤

Olin vähän alle 10-vuotias kun isäni sairastui MS-tautiin. Hänellä on nopeasti etenevä tautimuoto ja muutama vuosi sairastumisen jälkeen oli jo pyörätuolikunnossa. 

Nyt hän on jo huonossa kunnossa ja täysin liikuntakyvytön. Äitini ja hoitajien ansiosta hän pystyy olemaan kotona vieläkin. Monta kertaa ollaan jo jäähyväisiä oltu jättämässä, mutta vieläkin on vahvasti elämässä kiinni.

Elämä sairauden varjossa on opettanut paljon. On joutunut hyväksymään jo pienestä pitäen ikäviäkin asioita ja erilaisuutta.

Helposti sairaudet ja vaikeudet ovat tabuja, joista vaikenemme. Minulle sairaudesta on tullut osa elämää ja voimme lastenkin kanssa miettiä elämän koukeroita ja haasteita.

Nyt syksyllä on mielessä pyörinyt paljon Haloo Helsingin biisi "Lähtövalmiina". Kuvastaa hyvin tämän hetken ajatuksia iskää ajatellessani.

-Nanku

Ansaintalogiikkaa oppimassa

Eilen kävin poikien kanssa paikallisessa sisustusmyymälässä ostamassa ystäväperheelle uuteen kotiin kyläilylahjaa. Sovimme yhdessä, että nyt tänään ei osteta mitään muuta. Eiköhän sieltä kuitenkin olisi löytynyt kaikkea mahdollista, mitä ilman he eivät kuulema elämästä pystyisi selviytymään. Päätin, että kun on sovittu, ettei mitään ei osteta, niin kuuntelen hermostumatta kinuamista. Kyllä otti harvinaisen koville kaikille osapuolille tämä reissu. 

En ole kovin aktiivinen ostelemaan muutenkaan lapsille turhaa krääsää, mutta joku pakkosaadajotainnytheti-hulluus iski pojille kaupassa. Erityisen tiukkaa teki 5€ tetris-peli. Siinä vaiheessa kun vauvalla alkaa hermo mennä, itsellä hiki valuu selästä ja kaksi kiukkuaa pää punaisena äitin julmuutta, on korkea aika melkein luovuttaa. Onneksi sain pääni pidettyä ja lähdettiin kaupasta kaikki enemmän ja vähemmän pahalla tuulella.

Tuo peli jäi Aaronia vaivaamaan ja alkoi vielä illalla siitä puhumaan. Sovittiin, että aamulla hän tekee kotihommia pelin hinnan edestä, niin voidaan ostaa se hänelle. Ette arvaakaan kuinka tomera kotiapulainen mulla olikaan heti herättyämme. Tuo poika, joka on ollut aina niin laskelmoiva, ettei omasta halustaan toimi minkäänlaisen apulaisena, hoiti innoissaan tiskikoneen täyttämisen, tyhjentämisen, lelujen keräämisen ja oman huoneen siivoamisen. Voi tuota riemua kun sai pelin, jonka oli omin pienin kätösin ansainnut. Ja voi tuota toisen pojan harmia kun ei kotihommia halunnut tehdä ja jäi siten ilman peliä, näin olimme jo kotona sopineet. 😊

-Nanku